Oma kokemukseni digitaalisesta maailmasta on kovin ristiriitainen. Käsittelen aihetta tässä hyvin rajallisesti tavallisen kuluttajan näkökulmasta.

Tietokone on tuttu, oma kone tuli taloon keväällä 1990, nettiin pääsin kesällä 1998 ärsyttävän hitaalla modeemiyhteydellä (pornon selaaminen ei vielä ollut mahdollista), laajakaistan hankin 2002 alkuvuodesta. Tietokoneet ovat hyvä esimerkki digitaalisen maailman iloista ja suruista, kukapa ei olisi sattunut olemaan sormi suussa tietsikan jähmettyessä toimimattomaksi kasaksi komponentteja. Kuinka monesti omat henkiset tuotokset ovat haihtuneet bittiavaruuteen ilman varoitusta. Toisaalta tietokoneisiin liittyy myös niin paljon mukavia muistoja (huomatkaa kirjoittajan olevan perverssi monella tapaa), onnistumisen iloa. Kuitenkin, jos ajattelen niitä kokemuksia, joita minulla tietokoneista on ja laajennan digimaailmani koskemaan televisiota, niin kauhistun. Mainitsin kerran Pinserissä (kaikkien blogien emäblogissa) olevani hyvin skeptinen digitelevision suhteen. Suhtautuminen kommenttiini oli avoimen pilkallinen. Eihän digitelevisio voi olla mitenkään huono, parempi kuvanlaatu ja ne lukuisat uudet ominaisuudet lyövät analogisen "kivikauden" mennen tullen. Voiko optimistisempaa asennetta enää olla.

 Tulihan sekin päivä, kun sitten hankin sen digiboxin (kovalevyllä ja kahdella virittimellä varustetun). Nyt onnistuisi katselu ja äänittäminen samaan aikaan ja toiston viivytys ja roppakaupalla muita enemmän ja vähemmän tarpeellisia ominaisuuksia. Arvasin tai oikeastaan tiesin, että tämä unelma toimii vain, jos se toimii. Analoginen televisio on siitä hyvä, että se on pomminvarma, vuosikymmenten ajalta muistuu mieleen vain muutama härö, pari tv-väen lakkoa, sähkökatkot, tai television pimahtaminen. Parin kuukauden digitelevisiokokemuksella voin luetella satamäärin ongelmia: pikselöintiä (se siitä täydellisestä kuvanlaadusta), pätkimistä, äänen häviämistä, d-boxin "kaatumisia", äänityksien salaperäisiä häviämisiä,... Toissapäivänä äänitin leffaa boxin kovalevylle, joka minun piti sitten jälkikäteen polttaa dvd:lle. Ensin hävisi katseltavan kanavan ääni. Ääni ei palannut, piti buutata, seurauksena tallentamisen katkeaminen ja tallennuksen aloittaminen uudelleen, nyt on leffa kahdessa eri pätkässä boxin kovalevyllä ja välissä muutaman minuutin katko. Eihän tämä vielä mitään, mutta entäpä, kun ongelmat pesiytyvät laajemmin koko järjestelmään, eipä kai viruksenkaan ujuttaminen boxiin ole kuin ajan kysymys, entä sitten, kysyn vaan. Kokemukseni ovat siis hyvin ristiriitaisia, joihin en ole törmännyt analogisena aikana. No maailma on menossa tähän suuntaan, en vastusta, mutta vanhojen aikojen muistelo ei ole aina kuitenkaan pelkkää haikailua. Suurin ongelma on ohjelmatarjonta, seitsemättä kertaa uusintana tuleva Rennyn leffa on jo pelkkää kidutusta, puhumattakaan digitaalisen television uhraamisesta interaktiivisen palvelun (sätit, pelit,..) alttarilla.

Nyt lähden nauttimaan digiboxin upeista ominaisuuksista, voisin vaikka katsella kovalevyltä uusintana sen Suomen ja Ruotsin välisen lätkämatsin...sen, jonka Suomi tietysti...! Parantumaton masokisti!